Sukellusloki 2014-15

-

27.12.2014 Emäsalo itäranta

Kotoa lähtiessä pakkasta mukavat 14 astetta. Muut paikat alkaakin olla jo jäässä, joten suunnistimme Arin kanssa Emäsaloon merenrantasukellukselle. Lahdet matkan varrella olivat tiukasti ummessa, joten jännitti vähän onko meidän sukelluspaikkakin jäässä, mutta sulaa oli joten veteen vain. Näkyvyys oli kovien tuulien vuoksi hiukan pettymys, n. viisi metriä, mutta muuten mukava sukellus. Syvälle ei pyritty, maksimiksi jäi 8.8 metriä. Suurin osa ajasta kului matalassa upeata rakkolevävyöhykettä ihastellessa. Elukoita nähtiin tasan yksi kilkki. Vesi pinnassa yksi astetta, syvemmällä asteen enemmän. Ilma selvästi pakkasen puolella. Pitkän kamojen kantomatkan vuoksi otin varusteiksi takkiliivin ja sinkku kympin. Sukelluksen kesto 33 min, sitten oli näpit ihan tunnottomat. Oikein mukava sukellus ja näillä näkymin vuoden viimeinen. 

Sukeltaja menossa veteen

-

20.12.2104 Vessöön kuoppa

Arin ja Jussin kanssa kolealla sukelluksella. Aloitin reippaasti virittelemällä pohjaan 20 metriä mittanauhaa, koska Arille vedettiin AOWD:n suunnistusharjoituksia ja siihen päälle sitten ihan sukellusta Arin suunnistaessa. Hyvinhän se meni. Sukellus muuten peruskauraa. Näkyvyys mukavat seitsemisen metriä, veden lämpötila enää kaksi astetta ja ilma nollassa. Ylös noustua huomasimme kaiken alkavan jäätyä. Taisi olla tämän vuoden viimeinen avovesisukellus tällä kuopalla. Varusteina minulla 2x10 pullot kyljillä. Sukellusaika 46 min ja suurin syvyys 11.6 metriä. Kylmähän siellä tuli.

-

27.11.2014 Heinola, Kymijoki, Casinon ranta

Piiitkästä aikaa pääsin sukeltamaan virtaan. Jäiden saapuessa täällä tulee varmasti rampattua enemmänkin. Lähdin ajelemaan töistä kohti Heinolaa ja pääsin pelipaikoille puoli viiden aikoihin. Hanne, Juha ja Jari olivatkin jo paikan päällä. Puimme varusteet niskaan parkkipaikalla ja lampsimme laiturille. Joku höpsö ihminen oli uimassa ilman kuivapukua, viisiasteisessa vedessä, kyl ne toiset uskaltaa... No tulee itsekin käytyä joskus avannossa ja uimahallin kylmävesialtaassa, joten eipä parane haukkua muita :-)

Koska itsellä on kauan aikaa siitä, kun olen viimeksi sukeltanut tässä paikassa, luovutin suunnistusvastuun suosiolla Juhalle ja uiskentelin kuin paraskin turisti perässä Hanne parinani. Tällä kertaa emme painuneet syvimään kuoppaan, vaan leijuimme virran mukana ihan vaan rinnettä pitkin. Maksimisyvyys oli vain hiukan reilut 15 metriä. Pääosan sukelluksesta vietimme gallerian romuja ihmetellen ja kuvaten. Tästä uimme Juhan perässä rantaan ja rantaa pitkin nousupaikalle. Sukelluksen aikana silmään pisti suuri joukko pieniä rapuja ja pieniä ahvenia. Ilmeisesti uutta verta on kesän jäljiltä kasvamassa. Toki muutama isompikin rapu löytyi, samoin muuta kalaa, mm. pieni made.

Oikein mukava virtasukellus pitkästä aikaa. Virta on tosin tällä hetkellä erittäin mieto, josta johtuen vain yksi sukellus, jonka kesto 41 min. Varusteina 2x10 pullot kyljillä.

"Galleriasta" löytyvää romua

-

16.11.2014 Torskholmen, Laxö

Talvi tulee kovaa vauhtia, mutta päästiimpäs vielä merelle sukeltamaan. Mukana oli minun lisäksi Ari ja Jussi. Halskärin hylky on jo tarkkaan koluttu, joten päätimme koettaa löytää Torskholmenin viereen  1963 uponneen Laxö:n Laskimme veneen veteen Emäsalon sillan vierestä, pakkasimme varusteet kyytiin ja lähdimme ajelemaan kohti Torskholmenia. Koordinaatit oli taas vähän ristiriitaiset. Alan kallistua sille kannalle, etten vain osaa lukea koordinaatteja, ei kai ne noin pahasti voi olla pielessä aina? No mutta kartan mukaan paikansimme hylyn ja aloimme etsiä tarkemmin kaiulla päästyämme perille. Kaikuun saatiinkin jonkilaista kuvaa ja poiju paiskattiin taas veteen. Ja ensiyrittämällä köysi meni tietenkin sotkuun ja poiju jäi kellumaan. Köyden selvitys ja uusi yritys paremmalla tuurilla.

Koska kolmeen pekkaan on vähän ahdasta toimia veneessä, parkkeerasimme paatin luodon rantaan ja uimme siitä poijulle. Tällä kertaa poiju oli tasan kohdallaan keskellä jäännöskenttää. Pohja laskee lähes pystysuorana kallioseinämänä hyvin lähellä luodon rantaa ja hylky makaa heti seinämän juurella. Tutustuimme hylyn jäänteisiin ja totesimme, ettei koko hylky voi olla tässä, vaan osa siitä on väkisin jossain muualla. Löytyi kuitenkin paljon osia, jotka veikkaisin kuuluneen keulaan. Myös jonkilainen metallilieriö nähtiin. Osa hylyn puutavarasta on edelleen lähes pystyssä nojaamassa kallioseinämään. Voisi siis päätellä, että Laxö on törmännyt rantaan ja uponnut siihen valuen seinämää pitkin pohjaan.

Näkyvyys oli oikein hyvä, kuutisen metriä, eikä pohjalla reilussa kymmenessä metrissä kaivannut lamppua. Kylmän alkaessa hiipimään luihin suunnistimme kalliorinnettä pitkin kohti venettä pitäen samalla turvapysähdyksen. Sukelluksen kesto 42 minuuttia, veden lämpötila 5 astetta ja varusteina takkillivi 12L sinkkupullolla. Oikein hyvä sukellus, tänne tullaan toistekin. Sukelluksen jälkeen syötiin vähän eväitä ja nautimme kupposet kuumaa. Sää pysyi suosiollisena myös paluumatkan ajan, joten plaanissa mentiin koko reissu.

-

9.11.2014 Halsskärr, Hanton Le Spring?

On tässä reissun jälkeen tullut muutaman kerran sukellettua, mutta ne ovat olleet normaalia Vessöön kuoppa-pulikointia, joten ei niistä sen enempää. Merelle olemme pyrkineet Arin kanssa jo aikaisemminkin, mutta aikataulut ja kelit ovat olleet meitä vastaan. Nyt kuitenkin isänpäivänä pääsimme maistelemaan suolaista vettä. Isompi vene on ollut kuivilla jo jonkin aikaa, joten otimme pienemmän trailerilla auton perään ja ajelimme Emäsalon Edelsvikeniin laskemaan paatin veteen.

Sää vaikutti tässä vaiheessa vielä oikein kelvolliselta. Emäsalon suojan jälkeen aallokko alkoi kuitenkin olemaan melko voimakas ja köröttelimmekin juuri ja juuri plaanissa n. 15 solmun vauhtia perille asti. Ajelin muutaman kerran koordinaattien yli, kunnes sain kaiun hylystä ja Ari pääsi paiskaamaan poijun laidan yli. Tuuli oli suoraan rannasta, joten ajoimme keulan lähelle rantaa ja laskimme ankkurin parin metrin syvyiseen veteen ja laskimme liinaa reilusti ulos, että ankkuri pitäisi varmasti.

Laitoin kymmenenlitraisten sidemount-pullojeni pohjat laidan yli, molskautimme vihreään veteen ja painuimme samantien pohjaan, poiju oli ehkä kymmenen metrin päässä veneestä ja hylky löytyi ongelmitta. Tutkimme hylyn ja totesimme, että tämä alkaa olla nähty, uutta pitää alkaa etsimään. 40 minuutin sukelluksen jälkeen pintauduimme ja kiipesimme veneeseen. Heti kun pää tuli pinnalle, huomasimme tuulen nousseen entisestään ja aaltojen jymy kuului paljon voimakkaampana. Joten emme jääneet syömään eväitä sukelluspaikalle, vaan nostimme ankkurin ja poijun, jonka jälkeen nokka kohti Emäsaloa.

Heti saaren suojan jälkeen aallokko kasvoi noin metrin korkuiseksi, suurten aaltojen ollessa puolisentoista metriä korkeita. Vene selvisi aallokosta kuitenkin oikein mukavasti, mutta ajaessa joutui veivaamaan rattia koko ajan, samoin kuin kaasua, eikä nopeutta voinut pitää enää kuin kymmenkunta solmua. Luottamus veneeseen sekä omiin taitoihin kasvoi uusiin lukemiin ja taas uskaltaa mennä vähän kovempaan keliin.

Reissu oli oikein hieno, vaikka hylky alkaa olla jo nähty. Viistokaikuluotain on kuitenkin jo tilattu, joten viimeistään ensi keväänä luulisin meidän pääsevän sukeltamaan muillekin hylyille. Samoin isompi vene tullee olemaan myös sukelluskäytössä, joten odotamme innolla kevättä.

-

1.8-26.9.2014 Kroatia, Tucepi

Olin aloittanut jo lähes vuosi sitten järjestelyt, että pääsisin työskentelemään sukelluskouluttajana ja oppaana Kroatiassa ja nyt se toteutui. Butterfly Diving - keskuksen johtaja, Sebastian Theilig palkkasi minut kahdeksi kuukaudeksi. Keskus toimii Tucepi-nimisessä pikkukylässä ja paikka on minulle sikäli tuttu, että olen sukeltanut keskuksen asiakkaana kolmen lomareissun ajan, joten sukelluskohteet, vene ja paikat muutenkin olivat hyvin tuttuja ennestään ja oli helppo tulla työskentelemään. Tavallisen työpäivän kulku meni jotakuinkin niin, että saavuin työpaikalle yhdeksän maissa ja aloitimme pakkaamalla jokaiselle asiakkaalle oman laatikon varusteita. Laatikot ja paineilmasäiliöt lastasimme mönkkärin peräkärryyn. Kun lastaus oli valmis, lähdin kipparin kanssa noutamaan venettä laiturista. Kiinnitettyämme veneen, ajoimme mönkkärillä varusteet veneelle ja lastasimme ne kyytiin. Lastauksen jälkeen haimme vielä voileipiä, makeaa vettä jne. asiakkaille. Kymmenen maissa saapuivat asiakkaat veneelle ja lähdimme merelle.

Ajomatka kohteelle vaihteli paljon, lähimmät paikat sijaitsivat n. 10 minuutin ajon päässä, kauimmaisille kesti ajaa lähes kaksi tuntia. Matkalla valmistelimme varusteet, pidimme asiakkaille priiffit jne. Kohteelle saavuttua ankkurointi, jonka jälkeen varusteet niskaan ja veteen. Sukelluksen jälkeen asiakkaille ruokaa, ankkuri ylös, paikan vaihto, uusi ankkuroituminen, säiliöiden vaihto, asiakkaiden avustus, priiffit jne. Jos ehti, niin ruokaa itsellekin. Toisen sukelluksen jälkeen varusteiden pesu, ankkuri ylös ja kohti satamaa. Matkalla lokikirjojen täyttö ja loppupriiffit. Kiinnittymisen jälkeen saatetaan asiakkaat kotimatkalle ja tyhjennetään vene mönkkärin kärryyn, jonka jälkeen siirsimme veneen "parkkipaikalleen" yöksi. Parkissa varusteiden pesusäiliöiden tyhjennys, pesu ja täyttö, hytin siivous, kannen pesu jne.

Illalla sitten vielä mahdollisesti intron vetoa ja/tai jonkin kurssin teoriaosuutta. Näitä ei aina ollut ja joskus jos kohteet olivat lähellä, eikä illaksi ollut ohjelmaa, saattoi päästä töistä jo neljänkin aikoihin. Nämä olivat kuitenkin hyvin harvoja poikkeuksia, yleensä päivä kesti n. kuuteen, toisinaan myöhempäänkin.

Pitkistä ja toisinaan raskaista päivistä huolimatta nautin joka hetkestä. Uusia ihmisiä tuli tavattua todella paljon, uusia kokemuksia sukelluksen saralla koin myös paljon. Kahdessa kuukaudessa ehti jo tottua työn rutiineihin ja kokea paljon. Kohteet tulivat sillä tavalla tutuksi, että pystyi vetämään sukellukset helposti ilman jatkuvaa suunnistamista. Työ oli pääasiassa luokitettujen sukeltajien opastamista, kurssisukellusten vetoa oli myös, mutta vähemmän. Näin pääsin itsekin "sukeltamaan" jatkuvasti. Toki kurssien veto on omalla tavallaan hienoa, mutta luulisin, että jos työ olisi ollut pääasiassa sitä, en olisi nauttinut siitä yhtä paljoa.

Kokemus oli mahtava. Perhe oli mukana koko ajan, joten ikäväkään ei vaivannut. Kotiinpaluu oli toki hienoa, mutta haikea mieli jäi, kyllä tuota olisi voinut tehdä kauemminkin... No nyt on edessä pitkä talvi Suomessa, leipätyötä ja sukeltamista täällä, kohta pääsee jään alle, syksy kirkastaa vedet ja se mitä kaipasin Kroatiassa, hylyt, on hyvin edustettuna omissa vesissämme, joten eipä auta valittaa.

-

Metallinen polvi tms

24.7.2014 Halsskär, Hanton Le Spring?

Loistosää, joten merelle vaan heti töiden jälkeen. Ari haki veneen valmiiksi rantaan ja mulla oli sukelluskamat autossa mukana, joten ajoin töistä suoraan Emäsaloon, lastattiin vene ja lähdettiin putputtelemaan kohti kaakkoa. Yritimme taas kaiutusta, mutta tuloksetta, joten pudotimme nousuköyden arviolta oikeaan paikkaan, ankkuroimme veneen tuulen yläpuolelle ja puimme kamat päälle hiki noruen. Pohjalle päästyämme totesimme arvion osuneen täysin oikeaan ja hylky löytyi suoraan poijun alapuolelta. Kiertelimme hylyllä ja lähialueella. Löysimme mm. pitkät pätkät parikaapelia, olisikohan peräisin puolustusvoimilta, joka räjäytti hylyn osien joukossa olleen 1. maailmansodan aikaisen merimiinan. Löytyi myös musta kiekko, jonka keskellä on kirkkaan näköinen nappi, rikkoutunutta lasia yms. rojua. En ollut täyttänyt pullojani eilisen sukelluksen jäljiltä, joten ilma alkoi käydä vähiin ja nousimme pintaan. Tuuli oli tyyntynyt kokonaan, eikä aallokkoa ollut yhtään, paras mahdollinen tilaisuus kaiuttaa. Ajelimme poijumme ympärillä ja saimme jonkinlaisen kaiun näkyviin, mutta kyllä meidän luotaimella on täysin toivotonta paikantaa vähänkään epäselvää, hajonnutta puista kohdetta. Metalli toki näkyy paljon paremmin. Nostimme poijun ja lähdimme ajelemaan takaisin rantaa kohti. Matkalla näimme hienon vanhan kolmimastoisen purjelaivan matkalla kohti länttä, ehkä Helsinkiin. Sukelluksen kesto 52 min, suurin syvyys kuutisen metriä ja varusteina 10/232 pullot kyljillä.

 

23.7.2014 Vessöö, iso kivi

Ilma suorastaan kuuma vielä illallakin ja tiesin vedenkin olevan pinnalla yli 20 asteista, joten päätin repäistä ja sukeltaa märkäpuvulla. Selkään otin sinkkuwingin 10/300 pullolla. Ari kokeili minun sidemount-järjestelmää. Mukana oli myös Jussi ja Juha. Puljattiin kivestä vasemmalle rinteessä ja nähtiin kaksi valtavaa ahventa. Pienempiä ahvenia parvittain. Ari näki myös suutarin. Näkyvyys vain alkaa olla aika heikko.

 

20.7.2014 Halsskär, Hanton Le Spring?

Tuuli oli kohtalainen, joten uskaltauduimme Arin kanssa meidän paatilla merelle. Koska kesä on pitkällä ja vesi lämmintä päätimme ajaa mahdollisimman pitkälle avomerelle, että näkyvyys olisi edes jonkin lainen. Kohteeksi valikoitui tuulen suunnan vuoksi Halsskärin hylky, ehkä Hanton Le Spring-nimisen laivan jäännökset. Täälläkään emme olleet käyneet aikaisemmin, mutta koordinaatit olivat tarkat, joten kokeilemaan vain. Taaskaan koordinaataista ei löytynyt kaiulla mitään, joten ankkuroimme veneen sanallisen selitteen mukaan ja lähdimme sukeltamaan. Melkoisen etsiskelyn jälkeen löysimme lopulta ainakin suuren osan hylystä. Yksittäisiä hylyn kappaleita löytyi kyllä sieltä-täältä, mutta varsinaisen hylyn löysimme vasta sukelluksen lopussa. Kohde on sen verran matalassa vedessä, ettei siitä ole jäljellä kuin jonkin verran kylkeä ja sekavia parru/lautakasoja. Joitakin tunnistettavia osia sentään löytyi. Kuparisia tappeja parruissa, puisia ja metallisia polvia yms pientä. Kiertelimme aikamme hylyllä ja lähdimme takaisin veneelle. Suurin syvyys 9.8 metriä, sukellusaika 72 minuuttia. Näkyvyyttäkin oli kolmisen metriä. Varusteina edelleen 10/232 pullot kyljillä. Sukelluksen jälkeen kävimme vielä tutustumassa vähän saareen, hörppäsimme mehua ja proteiinipatukoita ja lähdimme ajelemaan täysin tyyntyneen meren yli kohti emäsaloa. Aivan mahtava reissu, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja se hylkykin löytyi.

Pohjasta törröttävä todella järeä parru.

-

17.7.2014 Vessöö iso kivi

Arin kanssa taas vaihteeksi treeniä. Puhaltavalla regulla harjoittelin pitkät ajat venttiiliä käännellen ja samalla uiden ja tasapainosta huolehtien. Vaihdettiin myös maskia ja sukellettiinkin kiveltä vasemmalle rannan tuntumassa. Useita isoja ahvenparvia, kirkasta vettä ja leppoisaa sukeltamista.

 

13.7.2014 Tiilijärvi, uimaranta

Pieni iltasukellus Hannen kanssa vaihteeksi taas tässä paikassa. Ihan puhdas hupisukellus, ei mitään extraa. Lähdettiin uimarannalta kohti linkkimastoa, mutta kahdeksan metrin paikkeilla näkyvyys alkoi heikentyä sen verran, ettei viitsitty mennä syvemmälle, vaan uitiin siksakkia takaisin lähtöpaikalle. Suurin syvyys 8.8 metriä, sukellusaika 46 minuuttia. Pullot 10/232 kyljillä.

 

6.7.2014 Vessöö iso kivi

Ja tuuli pahalainen puhalteli taas siihen malliin, että merihommat joutui jättämään ja mentiinkin Arin kanssa vain kuopalle treenaamaan. Viimeksi tällä rannalla käydessä näimme paljon ahvenia, eikä tarvinnut pettyä nytkään, isoja parvia pientä ja vähän isompaa kalaa oli isolta kiveltä vasemmalle lähtiessä 4-7 metrin syvyydessä. Kamerakin oli mukana ja näkyvyys hyvä, joten sain kelvollisia kuvia sekä videota. Sukelluksen alkuosa meni aika pitkälti kuvailuksi, mutta lopuksi otettiin maskin vaihtoa, tasapainon hallintaa, potkutekniikkaa ja poijun ampumista. Suurin syvyys taisin olla jotain kahdeksan metriä ja sukellusaika 62min. Pullot 10/232 kyljillä.

 

5.7.2014 Äggskär, långholmin hylky

Aurinko paisteli lämpimästi ja tuulikin oli sopivan mieto, joten paatti veteen ja merelle sukeltamaan Arin ja Juhan kanssa. Päätettiin tällä kertaa etsiskellä långholmin hylkyä, jonka pitäisi sijaita saaren eteläkärjen kaakkoispuolella. Hylyt.netin mukaan hylky olisi mahdollisesti rannan ja rannan lähellä olevan kivikon välissä, mutta koordinaatit on merkitty noin-lukemiksi. Päätimme kuitenkin kaiuttaa ainakin ensin väliköstä ja saimmekin jonkinlaisen kaiun pienestä rinteenpoikasesta, joten paiskasimme nousuköyden veteen ja ankkuroimme kipon. Kamoja päälle pukiessa totesimme, että kolme sukeltajaa mahtuu ihan hyvin toimimaan ja kun menetelmiä vähän kehittää, niin ehkä jopa neljäskin. Molskautimme veteen ja painuimme köyttä pitkin alas todeten matkalla, että näkyvyys ei taas päätä huimaa, maksimissaan pari metriä. No kaikumerkki osoittautui vesikasveista tms aiheutuneeksi, joten kehäetsintää taasen. Pitkällisen etsinnäin jälkeen löysimmekin ison ihmisen käsittelemän puunkappaleen ynnä muuta pikkuromua, mutta varsinainen hylky jäi löytymättä. Seuraavalla kerralla kokeilemme kivikon meren puolelta, jossa lähtiessämme vähän kaiuttelimme, mutta ruutuun piirtyi vain epämääräisiä merkkejä, ei mitään varsinaista hylkyyn viittaavaa. Hieno päivä ja loistoreissu, vaikka saalis jäikin taas laihaksi. Aloittelijoita kun vielä ollaan tässä vene-kaiku-hylky hommassa, niin pitää vaan sitkeästi yrittää ja kehittää, kyllä se tästä. Viistokaiku on kyllä ensimmäisenä hankintalistalla. Käväisimme lopuksi ihan nopean piston itse saaressa vähän keventämässä oloa ja lähdimme ajelemaan viilenevässä illassa kohti emäsaloa. Suurin syvyys n. kuusi metriä, sukellusaika 55min ja varusteina kylkipullot 10/232.

 

4.7.2014 Vessöö uimaranta

Arkisukellusta peruspaikassa Arin ja Juhan kanssa. Tuuli oli taas myrskylukemissa, eikä merelle ollut asiaa, joten päätettiin tehdä täsmäisku Vessöön kuopalle. Aurinko paisteli mukavasti ja tuuli viilensi sen verran, ettei pukiessa tullut kauhean kuuma, joten sää oli oikein sopiva sukellustouhuun. Lähdettiin taas rannasta vasemmalle, koska siellä tuntuu olevan mukavimmat maisemat. Näkvyyys yllätti tällä kertaa positiivisesti, laitoin lokikirjaan 10 metriä! Uitiin n. 25 minuuttia ja löysimme vajaan kolmen metrin syvyyteen nousevan hiekkadyynin. Päätimme käydä pinnassa kurkkaamassa, mihin asti olimme sukeltaneet, pidimme toki normaalin turvapysähdyksen ennen pintautumista. Aika kauas sitä tuossa ajassa ui, vaikka ihan rauhallisesti lipsuteltiin, olimme n. 20-30 metrin päässä lammen eteläpäädystä. Painuimme takaisin veden alle ja suunnistimme kohti länsirantaa ja sitä pitkin matalassa vedessä lähtöpaikalle. Lopussa treenasimme vielä tasapainotusta jonkin aikaa, mutta ilman käydessä vähiin pintauduimme ja kehuimme kilpaa miten mukva sukellus oli. Suurin syvyys 11m, sukellusaika 62min ja varusteina jälleen 10/232 pullot kyljillä.

 

29.6.2014 Vessöö uimaranta

Arin kanssa treenisukellusta kaatosateessa.  Vettä tuli koko ajan taivaalta, mutta eihän se sukeltajaa haittaa. Puettiin kuitenkin aluspuvut jo kotona päälle, niin pysyivät vähän kuivempina. Vaihdoin myös uudet kuivahanskat, koska entiset ovat vuotaneet jo vaikka kuinka pitkään. Otettiin taas treenin kannalta, irrottelin kylkipulloja, uin pullo edellä, viikkailin pitkää letkua, harjoittelin puhaltavalla redulla hengitystä venttiiliä käännellen ja eri asennoissa uintia. Oikein hieno sukellus, näkyvyys pinnan tuntumassa ainakin kuusi metriä, syvemmällä termokliinin alapuolella vähän sameampaa, mutta viitisen metriä sielläkin. Suurin syvyys 12.5m, sukellusaika 57min ja varusteina 10/232 pullot kyljillä.

 

24.6.2014 Onas IV

Arin kanssa veneellä hylkysukeltamassa. Tuuli oli oikein mieto ja sää muutenkin pitkästä aikaa hyvä, joten päätettiin lähteä vähän veneilemään ja sukeltamaan. Kohteeksi valittiin Onas IV niminen hylky, jonka koordinaatit (hylyt.net:stä peräisin) syötin karttaplotteriin. Laskimme veneen vesille Emäsalon Edelsvikenistä ja lähdimme ajelemaan Onasta kohti Arin kipparoidessa. Saavuttuamme kohteelle yritimme etsiä hylkyä kaikuluotaimelle, mutta koska meillä ei vielä ole viistokaikua, vaan pelkkä Lowrancen down scan image-luotain, emme saaneet hylystä viitteitä luotaimelle. Niimpä pudotimme nousuköyden vain tarkalleen koordinaattien kohdalle ja lähdimme sukeltamaan. Tietenkään hylky ei löytynyt nousuköyden alapäästä, joten kiinnitin reelin ja aloitimme kehäetsinnän. Vaikka reelinarua oli lopulta ulkona parisen kymmentä metriä, ei hylkyä löytynyt, joten koordinaatit eivät ehkä ole ihan tarkat kuitenkaan. Syvyysalue, jolta etsimme, oli 21-18 metriä, mikä kyllä vastaa hylyt.netin tietoa, että hylyn kohdalla pohja olisi n. 21 metrin syvyydessä. Näkyvyyskään ei ollut ihan paras mahdollinen ja kun Arin toinen räpylä irtosi ja katosi, sotkeentui vesi todella huolellisesti. Näkyvyys korkeintaan 3 metriä, huonoimmillaan nolla. Lopetimme siis etsinnän turhana ja palasimme nousuköydelle. En edes saanut reeliä irti, koska köyden paino liikkui sen verran pohjalla, että näkyvyys putosi nollaan. Jätin reelin siis kiinni ja se nousikin sitten aikanaan kun nostin nousuköyden ylös. Lähdimme ylöspäin, pidimme hyvät turvapysähdykset, koska syvyyttäkin oli jonkin verran ja kiipesimme takaisin veneeseen. Oikein mukava sukellus ja loistava sää, vaikka hylkyä ei sitten löytynytkään.

Kamat riisuttuamme kaiuttelimme vielä jonkin aikaa ja koordinaateista reilusti itäänpäin saimmekin lupaavan kaiun, siihen kohtaan ensi kerralla. Kurkkasimme lopuksi vielä Napoleonikiven ja lähdimme ajelemaan takaisin. Suurin syvyys 21m, sukellusaika 32min ja varusteina 10/232 pullot kyljillä

 

21.6.2014 Sarkavesi, mökkiranta

Eilisistä sukelluksista jäi pulloihin ilmaa vielä sen verran, että päätettiin tutustua vielä Arin mökin rantavesiin. Kamat vain päälle ja suoraan laiturilta veteen. Kyseessä on matalahko salmi, jonka pohjasta löytyi paljon kivikkoa, ruostuneita ketjuja ja vaijereita tukinauiton jäljiltä ja tietysti paljon uppotukkeja. Nähtiin myös jonkin verran kalaa. Virtaus oli tässä selkeästi miedompi ja sukellus paremmin hallinnassa. Uitiin ihan toiselle rannalle asti ja siitä takaisin. Matkalla löytyi myös merta, jonka kelluke oli irronnut, joten päästimme kalat pois ja siirsimme merran rantaveteen pois korjattavaksi. Suurin syvyys 4.6m, sukellusaika 24min ja varusteina 10/232 pullot kyljillä.

 

20.6.2014 Sarkavesi kalliosalmi

Arin ja Juhan kanssa tutustumassa täysin uuteen paikkaan. Arilla on mökki tuollapäin, joten lähdettiin tutustumaan lähivesiin juhannuksen kunniaksi. Koska paikka on täysin outo, päätettiin sukeltaa pareina niin, että minä sukellan ensin Arin ja sitten Juhan kanssa. Lähdin ensin Juhan kanssa ja totesin virtauksen välittömästi erittäin kovaksi, joten pysyttelimme hyvin lähellä pohjaa. Pohjassa näkyi paljon isoja kiviä ja uppotukkeja monessa kerroksessa. Myös jonkin verran ahvenia ja kiiskejä näkyi. N. 15min sukelluksen jälkeen virta heitti Juhaa niin, että liiviin painui paljon ilmaa ja jalat nousivat ylös. Onneksi hän sai kivestä kiinni ja ehdin tyhjentää liivin. Tilanne oli sen verran jännä, että päätimme lähteä kohti rantaa. Pidimme normaalin turvapysähdyksen ja tulimme aika lähelle venettä, josta olimme lähteneet sukeltamaan. Näkyvyys 3-4 metrin luokkaa ja vesi hyvin tummaa. Pohja soraa, hiekkaa ja kivikkoa. Suurin syvyys 11.9m, sukellusaika 22min ja varusteina 10/232 pullot kyljillä.

Toiselle sukellukselle lähdin Arin kanssa pienen pinta-ajan jälkeen. Muuten hyvin samankaltainen sukellus, mutta käytiin aavistuksen syvemmällä, mistä löysimme louhikon jossa oli isoja ahvenia. Suurin syvyys 12.5m, sukellusaika 23min ja varusteina 10/232 pullot kyljillä.

Läheisestä saaresta huuteli mökkiläinen pientä sukellusapua kun olivat onnistuneet pudottamaan keskelle salmea halkaisukoneen osan. Niimpä soutelimme mökkiläisen osoittamiin koordinaatteihin ja Ari lähti etsintä/nosto sukellukselle. Osa löytyi helposti, eikä painanut paljoa, joten Ari toi sen suoraan pintaan ja mökkiläinen oli kovin tyytyväinen.

 

14.6.2014 Vessöö iso kivi

Arin kanssa treeniä. Yritettiin ensin perinteiselle uimarannalle, mutta siellä oli sen verran porukkaa, että päätettiin mennä toiselle puolelle. Sielläkin oli porukkaa lähes yhtä paljon, mutta saatiin sentään auto sopimaan. Otettiin siis treenin kannalta tää reissu ja tehtiin parikin sukellusta, välillä säädettiin kamoja pinnassa. Ekalla sukella harjoiteltiin kaasun jakamista ja uimista jakaen, mulla oli 5.7 litrainen dekopullo mukana, harjoittelin sen irrotusta, kiinitystä, pohjaan jättöä ja poimintaa. Lisäksi kelailin pitkää letkua kylkipullon kuminauhan alle. Irrottelin myös kylkipulloja, pidin toista edessä uidessa jne. Suurin syvyys 9.5m, sukellusaika 30min ja varusteina 10/232 pullot kyljillä ja 5.7 litrainen alupullo.

Pinnassa säätelin kylkipullojen pantoja vielä uusiksi Arin säädellessä omaa tsettiään. Toisella sukella paljon samoja harjoituksia kuin edelliselläkin. Lisäksi otettiin tasapainon hallintaa ja ammuttiin poijut pintaan. Ison kiven tuntumassa nähtiin todella iso suutari, joka uiskenteli pystyssä pohjaa pöllyttäen. Sillä oli puolenkymmentä ahventa hängäraundina, kai ne toivoivat saavansa suutarilta jotain tähteitä. Lisäksi nähtiin isoja ahvenparvia isolta kiveltä vasemmalle lähtiessä aika matalassa, n. 3-5 metrin syvyydessä. Suurin syvyys 6.7m, sukellusaika 45min ja varusteina 10/232 pullot kyljillä ja 5.7litrainen alupullo.

 

12.6.2014 Vessöö uimaranta

Minnan kanssa iltasukellus. Otettiin vähän eri suunta, lähdettiin viistosti etuvasemmalle reilun vartin verran, jonka jälkeen käänsin suunnan suoraan kohti rantaa ja rannan tuntumassa sitten takaisin. Perussukellusta, ei ihmeitä. Näkyvyys edelleen ihan hyvä, viitisen metriä. Suurin syvyys 11m, sukellusaika 53min ja 10/232 pullot kyljillä.

 

7.6.2014 Vessöö uimaranta

Arin kanssaja säätöä. Arilla oli uusi pullo, 10/300, jota varten kokeiltiin painoja ja säätöjä. Itse olin muuttanut sidemount-pullojen kiinnityspantojen paikkaa ja tehnyt bungee-lenkit uusiksi. Vaihdoin myös kumiräpylät muovisten tilalle, koska painopiste siirtyi ylemmäksi, niin jalkoihin piti saada jotain painavampaa tasapainottamaan. Aikamme pulikoitiin rantavedessä ja lähdettiin sitten ihan sukeltamaan. Uitiin suoraan yli toiselle rannalle, josta oikean kautta rinnettä pitkin takaisin. Arin pullo jäi sittenkin liian alas ja kipeytti selän, no ensi kerralla taas ollaan viisaampia. Suurin syvyys 14.9, sukellusaika 64 minuuttia ja varusteina 10/232 pullot kyljillä.

 

1.6.2014 Tiilijärvi

Viikonloppu jatkui sukelluksen merkeissä kun lähdimme Juhan ja Arin kanssa ajelemaan kohti Hollolaa ja Tiilijärveä. Pitkällisen harkinnan jälkeen päätimme mennä veteen niemen puolelta, vaikka siellä on pidempi matka autolta veteen. Aurinko paisteli yllättävän lämpimästi, joten kuumahan siinä taas tuli varusteita pukiessa ja varsinkin rantaan kävellessä. Veteen päästyä viileni sitten oikein mukavasti. Lähdettiin sukeltamaan niemen kärjestä rannasta katsoen oikeaa laitaa ja teimme reilun koukkauksen kauemmaksi rinteestä. vartin kohdilla käänsin suunnan enemmän kohti harjannetta ja ylitimme sen. Toista puolta sitten takaisin, mutta välillä kävimme harjanteen päällä ja toisellakin puolella. Ylös nousimme polun varrella olevan lahdelman puolivälissä. Suurin syvyys   9.1m, sukelluksen kesto 44min ja varusteina 2x10/232 pullot kyljillä. Näkyvyys paikkaan nähden heikohko, 3-5 metriä, välillä oli sameampia kohtia, välillä taas kirkastui. Yksi kuollut ahven ja kaksi todella heikossa kunnossa olevaa, sudenkorennon toukka ja punainen vesihämähäkki, siinäpä nähtävyydet tällä kertaa.

Lumpeiden alkuja rannan tuntumassa.

-

31.5.2014 Vessöö uimaranta

Iltasukellus Arin kanssa tutussa paikassa. Lähdettiin taasen uimarannalta vasemmalle ja otettiin vähän tavallista kauemmas rannasta heti alussa. Uimme myös melko kauas tällä kertaa. Palailimme rannan tuntumassa ja puolimatkan paikkeilla näimme todella ison suutarin uimassa välivedessä. Tunnistus ei ole ihan sata varma, koska fisu ei päästänyt kovin lähelle, vaan pysyi hämäränä hahmona. Muuten näkyi vain muutamia pikkuahvenia. Suurin syvyys 10.3m, sukelluksen kesto 65min ja varusteina 2x10/232 pullot kyljillä.

 

17.5.2014 Vessöö 2 

Kävimme Arin kanssa testaamassa välillä tuota toista hiekkakuoppaa. Lähdimme rannasta vasemmalle, mutta heti alkuunsa tuli selväksi, ettei kovin syvälle ole asiaa, suurimassa syvyydessä piti edetä käsikopelolla, näkyvyys meni niin huonoksi. Matalammassa oli vähän parempi näkyvyys, mutta siinäkin vain kolmisen metriä parhaimmillaan. Lilluimme sitten matalassa vedessä aikamme ja pintauduimme. Pienoinen pettymys, mutta tietääpähän taas, ettei tuonne kannata juurikaan mennä kesällä, sillä viime syksynä myöhään oli paljon parempi näkyvyys. Suurin syvyys 9.1m, sukelluksen kesto 47min ja varusteina 2x10/232 pullot kyljillä.

 

10.5.2014 Vessöö uimaranta

Ja perussukellusta/treeniä taas Arin kanssa. Rannasta vasemmalle. Muutamia ahvenia. Suurin syvyys10.4m, sukelluksen kesto 43min ja varusteina 2x10/232 pullot kyljillä.

 

4.5.2014 Vessöö uimaranta

Tuttava halusi kokeilla sidemount-järjestelmää, joten menimme vessöön kuopalle testaamaan. Minullahan ei ole minkäänlaisia sidemount-kouluttajapahveja, vielä, joten tein sen hyvin selväksi myös kaverille, mutta kyseessä olikin kokeilu, koska hän harkitsee hankkivansa itselleen selkätuplien sijaan kylkipullot. Autoin pukemisessa ja neuvoin sen minkä tiedän. Itselle otin takkiliivin ja 15/232 sinkkupullon. Ari oli myös mukana sukeltamassa hupia. Kiinnittelimme pullot rantamatalassa ja uiskentelimme hyvän aikaa matalassa vedessä, että tuttu sai tutustua rauhassa systeemiin. Kaikki sujui ilman ongelmia, painotus oli kohdallaan, samoin trimmi, joten lähdimme sukeltamaan rinnettä oikealle. Uiskentelimme ihan rauhassa, vaihtelimme syvyyttä ja katselimme maisemia. Pidin kaveria tarkasti silmällä, mutta ainoa johon puutuin, oli varmistaa, että kaveri muistaa vaihdella regua, ettei setti muutu toispainoiseksi. Suurin syvyys 12.9m ja sukelluksen kesto 38min.

-

3.5.2014 Emäsalon ympäristö

Lähdettiin ensimmäiselle venesukellus-reissulle omalla paatilla. Sää ei hirveämmin hellinyt, vettä tuli vähän väliä ja tuultakin oli ihan riittävästi, lämpötila ehkä seitsemän astetta. No, nykäistiin kuivapuvut päälle rannalla, pelastusliivit siihen päälle ja huppu päähän. Olisi pitänyt laittaa vielä maski, koska vettä lensi silmiin koko ajan. Kun pääsimme saarien suojasta pois, totesimme kelin olevan sen verran kova, ettei venettä voi jättää ankkuriin sukelluksen ajaksi mitenkään. Päätimme siis kokeilla kaikua lähimmällä teräshylyllä, eli Crysantilla ja mennä sen jälkeen jonkin saaren suojaan sukeltamaan ihan biodyykki. Vene keikkui kovasti, mikä tietää huonoa kaiutukselle, mutta saimme kuin saimmekin ihan kelvollisen kuvan ruudulle Crysantin hylystä. Aurinkoisin mielin suuntasimme Björkholmen-nimisen saaren suojiin, jonka jyrkällä kalliorannalla teimme koesukelluksen. Ideana oli siis kokeilla veneen vakavuus, kun keikahdetaan laidan yli sukellusvarusteissa, tikkaiden toimivuus ynnä veneen yleinen toimivuus sukellettaessa. Vaikka paatti onkin viisimetrinen, niin ylimääräistä tilaa ei ole. Jatkossa täytyykin miettiä tarkkaan, mitä varusteita ottaa mukaan, kaikki turha pois. Mentiin molemmat veteen ihan perinteiseen tyyliin veneen laidalta selälleen kellahtaen, eikä vene kallistellut liikaa. Painuttiin ankkuriköyttä pitkin alas reiluun kymmeneen metriin, jossa kiinnitin varmuuden vuoksi ison reelin kiinni ankkuriin. Lähdimme kohti rantaa lineä vetäen. Melko nopeasti törmäsimme pieneen kivikkovyöhykkeeseen, jonka jälkeen alkoi hyvin jyrkkä kallioseinämä. Tätä seinämää seurailleen uimme kohti etelää. Jossain vaiheessa törmäsimme melko suureen ankkuriin, jonka köysi oli selvästi takertunut kivien joukkoon. Palaisimme seinämää pitkin takaisin kelaten lainin pois. Ankkurille tultuamme teimme vielä lyhyen piston syvemmälle, suoraan pois rannasta, mutta syvemmällä näkyvyys alkoi huonontua, joten käännyimme takaisin. Nousimme ankkuriköyttä pitkin ja pidimme turvapysähdyksen. Pintautumisen jälkeen nostimme painot veneeseen ja ripustimme laitepaketit sitä varten veneen laidalle sidottuun köyteen. Myös räpylät heitimme veneeseen etukäteen. Sen jälkeen olikin helppo kiivetä takaisin veneeseen perässä olevia tikkaita pitkin ja nostella laitepaketit kyytiin. Hörppäsimme vielä kupposet kuumaa teetä ja lähdimme ajelemaan takaisin. Kaiken kaikkiaan onnistunut sukellus. Saimme kokeiltua kaikki systeemit ja seuraavaksi voimme huoletta suunnistaa kauemmaksi rannasta sukeltamaan ihan hylylle. Sukelluksen kesto 38 min, varusteina 2x10 säiliöt kyljillä.

-

1.5.2014 Vessöön kuoppa

Ja jälleen tänne, no jospa viikonloppuna pääsis testisukellukselle omalla veneellä, merelle, jollekin hylylle, toivotaan. Mut tän päivänen joo, kuivapukuun tutustumis/totuttelusukellusta. Olin pitänyt tälle oppilaalle jo aikaisemmin kuivapukuun tutustumisen altaalla, mutta tämä oli hänelle ensimmäinen avovesisukellus kuivapuvulla. Otin taas poijun mukaan, koska sen kanssa on oikein mukava harjoitella laskeutumista köyttä pitkin, eikä aina vaan rannan myötäisesti. Pidettiin vielä pieni priiffi, että kaikki on varmasti kirkkaana mielessä, puettiin varusteet ja veteen vain. Aluksi säädettiin painotusta kohdalleen hetken aikaa, jonka jälkeen uitiin poijulle ja aloitettiin laskeutuminen. Rauhallisen laskeutumisen jälkeen treenattiin nosteen säätöä pohjalla ja lähdettiin sukeltamaan. Itse sukellus hyvin eleetöntä menoa rannasta oikealle rinnettä pitkin syvyyttä välillä vaihdellen. Paluumatkalla suunnistin takaisin poijulle, nousimme viiteen metriin, jossa pidimme turvapysähdyksen narusta kiinni pitämättä, hieno suoritus ensikertalaiselta. Sukelluksen kesto 29 min, veden lämpötila 7 astetta, näkyvyys edelleen loistava. Varusteina 2x12 pullot kyljillä.

26.4.2014 Vessöön kuoppa

Sama mesta, taas. No mutta täällä on hyvä pitää kursseja ja mukava sukeltaa muutenkin, joten miksipäs ei. Nosteen huippuhallinnan toinen sukellus oli sitten vuorossa tällä kertaa. Ohjelma sisälsi lisää leijumista, kohteen lähestymistä pohjan lähellä ja sitten peruuttaminen siitä pohjaa koskematta. Lisäksi keskityttiin trimmiin, nosteen hallintaan yleisesti ja lopuksi todellinen haaste, nousu vapaassa vedessä ilman referenssiä ja turvapysähdys myöskin ilman mitään referenssiä. Jonkin verran säätöä siinä oli, mutta ihmeen hyvin meni, hienosti tehty! Itse sukellus peruskauraa, näkyvyys edelleen mahtava, ahvenia siellä täällä ja aurinko paistoi. Sukelluksen kesto 40 min, veden lämpö jo 7 astetta.

 

21.4.2014 Vessöön kuoppa

Vuorossa kurssin pitoa, nosteen huippuhallinnan ensimmäinen sukellus Jussille. Ari tuli mukaan ihan hupisukellukselle. Kuopalla oltiin n. 10.30 ja aloitimme teoriaopinnoilla, sen jälkeen käytiin sukelluksen kulku läpi, sitten kamat vaan kasaan ja veteen viilenemään, koska aurinko tykitti pilvettömältä taivaalta kuivapuvun saunaksi. Virittelin ensin apuvälineet valmiiksi, eli poijun laskeutumista/nousemista varten ja ison renkaan pohjaan läpiuinteja varten. Pinnalla vielä nopea kertaus sukelluksen kulusta, ok merkit ja vettä pään päälle. Laskeutuminen poijunarua pitkin oli molemmille oppilaille uusi kokemus, ihan samalla tasolla ei pysytty, mutta laskeutumisnopeus pysyi kohtuullisena ja nostetta säädettiin koko ajan, joten emme painuneet "pommilla pohjaan". Sukellus aloitettiin nosteenhallintaharjoituksilla, trimmin hakemisella ja hengitysharjoituksilla, joista tallensin videokuvaa auttamaan oppimista. Sitten siirryttiin sukellusosuuteen, jossa uitiin rinnettä pitkin eri syvyyksillä nostetta syvyyden mukaan säätäen. Paluumatkalla nähtiin mukavasti ahveniakin. Sukelluksen lopuksi tehtiin läpiuinteja renkaalla ja muuta huvia. Nousimme poijunarua pitkin ylös n. viiteen metriin jossa pidimme turvapysähdyksen vapaassa vedessä narusta kiinni pitämättä, hieno suoritus kun ottaa huomioon, ettei oppilaiden sukellusmäärät vielä päätä huimaa. Pinatauduttuamme oli kaikilla suut messingillä, hieno sukellus, hyvät suoritukset, loistava näkyvyys ja vesikin oli lämmennyt sen verran, ettei sormia enää palellut. Loppupriiffit vielä sekä videoiden katsominen hienossa auringonpaisteessa. Sukelluksen kesto 47 minuuttia.

 

20.4.2014 Vessöön kuoppa

Iltapäivällä laitoimme Arin kanssa venettä ajokuntoon, mutta totesimme jossain vaiheessa, että eiköhän vaan lähdetä sukeltamaan. Mikäpä siinä, varusteet autoon ja nokka kohti Vessöön kuoppaa. Kasailimme varusteet keväisessä illassa lintujen laulaessa, hieno sää. Sovimme, että sukellamme uimarannalta vasemmalle suhteellisen matalassa ja palailemme takaisin vielä matalammassa. Kun saimme vettä pään päälle, totesimme näkyvyyden olevan aivan mahtava, selvästi yli kuusi metriä, eikä valoja tarvinnut missään vaiheessa, vaikka ilta hämärsi jo. Menomatkan loppupuolella päätin kurkata, miltä paikka näyttää vähän kauempana rannasta, eli otimme suunnan kohti vastarantaa. Löysimme mukavia hiekkadyynejä, joista jotkut ulottuivat lähes pintaan asti. Näimme myös ison ahvenen, joka makasi pohjassa kyljellään, kuitenkin vielä elossa. Yritimme varovasti liikutella kalaa hiukan, että se saisi hapekasta vettä kiduksiinsa, mutta havaittavaa elpymistä ei näkynyt. Ulkoisia vaurioita ei ollut, joten epäilimme kalan väsähtäneen juuri tapahtuneesta kudusta. Kutunauhoja nimittäin näkyi siellä-täällä. Paluumatkalla törmäsimme vielä muutamiin ahveniin, mutta kaloja näkyi tavalliseen verraten aika vähän. Sukelluksen kesto 49min, vesi oli hiukan lämmennyt, pohjalla 5 astetta eikä sormia enää palellut missään vaiheessa. Varusteina 2x12 litraiset säiliöt kyljillä.

 

30.3.2014 Vessöön kuoppa, jääsukellus

Eilen oltiin avovedessä, mutta tänään mieli teki vaihteeksi jään alle, varsinkin kun kevät tekee tuloaan vauhdikkaasti ja jäät alkavat hupenemaan. Paikalle päästyämme totesimme jään sen verran heikoksi, ettemme uskaltaneet jäälle avantoa tekemään, vaan teimme avannon suoraan rannasta ulospäin "urana" Ranta olikin jo pieneltä matkaa sula ja alun saimme tehtyä potkimalla, mutta sitten piti ottaa jääsaha avuksi. Jouduin sahaamaan aika pitkän uran, että mahduimme turvallisesti livahtamaan jään alle. Minna jäi ensin naruttamaan ja lähdin itse sukeltamaan. Näkyvyys oli oikein hyvä, yli kuusi metriä, aurinko paistoi lumettoman jään läpi niin, ettei edes kymmenessä metrissä tarvinnut valaisin. Uin ensin ulos ja syvemmälle narun loppuun, jonka jälkeen kaarsin vasemmalle ja tutkiskelin rinnettä. Olin jo alussa huomannut ahvenparven avannon lähellä ja palatessa kuvailin ahvenia. Sukelluksen kesto 21 min, suurin syvyys 10m ja varusteina 2x10 säiliöt sidemount-tyyliin ripustettuna.

Minna sukelsi seuraavana ja hänen palattua pinnalle päätin käydä tekemässä vielä toisen sukelluksen. Ennen sukellusta tein jääsahalla pienen reiän hiukan syvemmälle kuvausta varten. Pullot vaan taas kyljille, köysi kiinni ja veteen. Etsin ensimmäisenä sen pienen reiän, otin videokuvaa jään alta, lähestyin reikää ja nostin kameran reiästä ylös, kuvasin hetken pinnalla ja sitten taas alas ja etäännyin reiästä kuvaten. Hauska video! Tällä kertaa kaarsin avannosta oikealle rinnettä tutkien ja palatessa kuvailin ja videoin pitkät ajat ahvenparvea. Ja vielä avantoa lähestyessä kuvasin lähestymisen ja nousun. Toinen sukellus myös 21 min, suurin syvyys 10m ja varusteina 2x10 säiliöt kyljillä.

Yksinäinen ahvena

-

29.3.2014 Emäsalo, itäranta

Alun perin meidän piti mennä Arin kanssa kahdestaan, mutta porukkaa alkoi ilmestymään, joten lopulta meitä oli kuusi innokasta sukeltajaa menossa veteen. Aurinko paistoi taas mukavasti ja aallokkokin oli kohtuulinen. Suunnittelimme touhua etukäteen ja päädyimme ratkaisuun, jossa minä lähtisin kahden muun kanssa suoraan rannasta ulospäin katsomaan, mitä syvemmältä löytyy kun taas Minna ottaisi loput kaksi hoteisiinsa ja jäisi lähemmäs rantaa ihmettelemään kivikkoa yms. Lähdin siis oman porukan kanssa rantaan ja siitä veteen. Uitiin vähän kauemmas pinnassa ja painuttiin pohjaan. Tältä kohtaa löytyi vettä kolmisen metriä ja näkyvyyttä vähän vähemmän. Sukellus sukellukselta näkyvyys heikkenee, valitettavasti. No, otettiin raakasti suunta ulos ja uitiin suht suoraa linjaa. Näkyvyys parani hiukan syvemmälle mentäessä. Pohja muuttui nopeasti tylsän tasaiseksi ja vain siellä täällä näkyi kiviä, nekin melko pieniä. Vasta ihan kääntöpisteessä, vajaan 20min kohdalla alkoi näkymään enemmän kivikkoa, mutta koska oli kovin kylmä ja olimme liikkeellä pikkupulloilla, käännyimme takaisin. Otin vähän sivuun, ettemme palaa takaisin ihan samalla linjalla. Virtausta oli taas hiukkasen etelän suuntaan ja se piti ottaa huomioon. Ihan mukava sukellus tämäkin. Rannalle päästyämme nousi toinenkin porukka pintaan, olivat nähneet kuolleen kampelan, eipä juuri muuta. Sukelluksen kesto 38min ja varusteina takkiliivi+10/232 säiliö.

-

23.3.2014 Emäsalo, itäranta

Uusi reissu viime viikonloppuna testattuun kohteeseen. Muut paikat ovat edelleen tukevasti jäässä, joten eipä tässä paljoa ole vaihtoehtojakaan. Mentiin kolmeen pekkaan, minä, Ari ja Minna. Kamat kannettiin taas etukäteen rantaan ja sitten autolla pukeutuminen. Tuulta oli reilusti enemmän ja muutenkin viikolla oli myrskynnyt huolella, joten näkyvyydestä odotettiin huonoa. No huono se ei ollut 3-4m, mutta selvästi huonompi kuin viimeksi. Aallokon takia veteenmeno oli haasteellista, mutta hyvin selvittiin. Sukellus hyvin samankaltainen kuin viimeksi, lähdettiin suoraan ulos isolta kiveltä, mutta nyt pysyimme lähempänä rantaa ja teimme valtavasti siksakkia. Uimme myös paljon pidemmälle pohjoiseen kuin viimeksi. Kaloja ei nähty vieläkään, mutta paljon muuta mielenkiintoista, hieno sukellus tämäkin. Kesto 40 min, suurin syvyys 6.5 m. Edellisestä kerrasta viisastuneena otin takkiliivin ja sinkku 10/232 pullon, joka riitti oikein hyvin. Veden lämpötila edelleen 2 astetta.

-

22.3.2014 Espoo Sammakkomies

Efr-kurssi kolmelle oppilaalle. Mukava päästä välillä pitämään taas kurssia, kun talvi on ollut aika hiljaista aikaa. Eipä tuossa mitään ihmeitä, aloittelimme neljän maissa ja iltamyöhäänhän siinä meni. Oppilaat olivat parasta A-ryhmää, joten kurssin pito meni oikein nautinnollisesti. Hörpittiin kahvia ja pidettiin homma keskustelunomaisena ja rentona. Näin saadaan vuorovaikutusta molempiin suuntiin ja oppilaiden on helppo kysyä asioita. Anne-nukkea pumpattiin oikein antaumuksella. Loppuun vielä teoriakoe, joka meni kaikilla loistavasti läpi, kirjat on selvästi luettu ajatuksen kanssa.

-

16.3.2014 Emäsalo, itäranta

Tutustumiskäynti tässä paikassa, koska muut lähikohteet ovat vielä tukevasti jäässä. Tiedustelu piti tehdä huolella kartan kanssa, ettei eksytty vahingossa suoja-alueelle. Kannoimme laitepaketit painoineen valmiiksi rantaan ennen pukeutumista, koska matkaa on kuitenkin aika paljon. Sää suosi, aurinko paistoi mukavasti ja tuuli oli oikein maltillinen, eli aaltoja oli tuskin nimeksi. Lähdettiin sukeltamaan suoraan ulospäin rannasta. Teimme kaikenlaista kuviota ja törmäsimme isoihin kiviin, kivikoihin ja näkyipä soran seasta vähän kalliotakin. Levää oli paljon, myös rakkolevää ja kaikki  oikein terveen näköistä. Myös näkyvyys oli hyvä, reilusti yli viisi metriä. Kaloja ei näkynyt, mutta kilkkejä, simpukoita yms. paljon. Paikka oli todella positiivinen yllätys ja tulemme vierailemaan täällä vielä monta kertaa. Sukelluksen kesto 37 min, suurin syvyys 8.5m. Varusteina 2x10/232 pullot kyljillä (tämä oli virhe, sinkkupullo olisi ollut parempi, kantomatkaa liikaa tuplille) Veden lämpötila 2 astetta.

-

2.3.2014 Kotka allas

Kuivapukusukellusta altaassa, onko järkeä? No onhan siinä, saa tutustua rauhassa kuivapukuun, harjoitella sen kanssa toimimista, hakea painotuksen kohdalleen ja käydä läpi tarvittavat harjoitteet turvallisesti. Nämä olivat tavoitteet ja niihin päästiin kahden oppilaan kanssa. Allasaikaa oli varattu 3 tuntia, jonka luulin riittävän juhlavasti, mutta toisin kävi. Kaikki "pakolliset" jutut hoidettiin toki heti alkuunsa, mutta oli taas niin hauskaa, että jouduttiin kantamaan kamoja ulos juosten, että ehdimme aikarajoissa ulos :-) Mutta joo, kaikki harjoitteet, painotus yms. käytiin läpi heti alussa ja loppuaika vaan sukellettiin kuiviksilla, mutta kun on hauskaa, niin aika rientää. Tämän jälkeen on taas mukava odotella avovettä ja sukelluksia kastumatta, lämpimänä.

 

23.2.2014 Kymijoki Casinon ranta

Kymijoki onkin lauhan sään vuoksi ihan sula, ei jäätä oikeastaan edes venelaitureilla, joten lähdettiin Jussin kanssa pulahtamaan sinne äkkiväkkiä. Ajokelikin suosi tällä kertaa, jopa aurinko pilkahti pariin kertaan. Perille saavuttua totesimme parkkipaikan ja reitin veteen olevan märän jään peittämä, joten teimme pieniä järjestelyjä, että pääsimme kamat päällä veteen kaatumatta. Jussin edellisestä sukelluskesta olikin jo aikaa, joten pysyttelimme hetken aikaa laiturin vieressä, kunnes homma tuntui taas tutulta. Siitäpä sitten lainille ja sitä pitkin montun pohjalle, jossa pyörimme hetken etsiskelemässä öttiäisiä, mutta tuuri ei suosinut tällä kertaa. Lähdimme siis leijumaan virran mukana. Pohjan hiukan madaltuessa Jussi ilmoitteli ongelmasta wingin täytössä. En ihan saanut selvää, mikä ongelman laatu oli, mutta hetken ähräyksen jälkeen tuli ok merkki, joten jatkoimme matkaa. Joitakin pikkukaloja näkyi, samoin pari kuollutta rapua, muuten ei mitään elollista. Turvapysähdyksen jälkeen pintauduimme tavallisella ylösnousupaikalla, jossa olikin jo pari sukeltajaa auttamassa kamoja ylös, olivat tulleet vähän ennen meitä pintaan sukellettuaan Kumpelin laiturilta tähän. Varusteina 2x12/200 pullot sidemounttina. Sukelluksen kesto 29 min ja suurin syvyys 17.8 metriä.

-

8.2.2014 Pulkkilanharju, venevaja, jääsukellus

Mieli halaji taas sukeltamaan ja koska Kymijokikin on rannoilta jäässä, ei auttanut muu kuin pulahtaa avannosta jään alle. Hanne lähti mielellään mukaan ja sovimme tällit kohteelle klo 12.00. Sää oli taas todella surkea ajamisen kannalta, räntää ja vettä satoi, tiellä oli sohjoa sen verran reilusti, että kieli keskellä suuta piti suhailla. Päästyäni onnellisesti perille Hanne oli jo kairailemassa reikää jäähän vanhan avannon paikalle, jossa jäätä oli vain viitisen senttiä. Avanto syntyi nopeasti joten ei muuta kuin varusteet niskaan.

Lähdin sukeltamaan ensimmäisenä Hannen naruttaessa. Seurailin avannolta lähteviä laineja sen minkä pintanaru antoi myöten, näin juuri ja juuri yläputken, josta sain jonkinlaisen kuvankin. Putkelta lähdin loivasti kaartaen syvän kautta, eli tein puoliympyrän narun päässä rimpuillen päätyen rinteeseen avannon toiselle puolelle. Tästä palailin vähän matalammassa takaisin. Matkalla äkkäsin tukin ympärille sujautetun vanhan auton renkaan, jonka kyljessä oli rapu, mutta onnistuin pöllöyttämään kädellä pohjaa sen verran, että kuvan otosta ei tullut mitään. Vaihdoin regulaattoria tässä kohtaa ja huomasin, että vasemman puolen regu antaa huonosti ilmaa. Ilmaa kyllä tuli, mutta jotenkin raskaasti ja "tökkien" Outo homma, kun olin kuitenkin koehengittänyt regut sekä pinnalla, että heti avannon alla huomaamatta mitään omituista. Säätelin regua aikani, mutta ei se muuttunut paremmaksi, joten vaihdoin takaisin oikean puoleselle pullolle ja suunnistin takaisin avannolle.

Hanne sukelsi seuraavaksi, joten narutin ja suunnittelin, miten tekisin seuraavan sukelluksen, jään alle ei viitti lähteä jos laitteissa on vähänkään häikkää, turvallisuus ennen kaikkea.

Hannen pintauduttua päätin lainata hänen selkätuplistaan toisen regun ja pääsin näin turvallisesti toiselle sukellukselle, eikä pinkki letkukaan haitannut :-) Toisella sukelluksella suunnistin suoraan kattomaan, onko rapu edelleen autonrenkaan kyljessä ja olihan se. Varoin tarkasti pöllyttämästä ja sainkin ihan kohtuullisen kuvan. Muuten sukellus peruslillumista ja kuvailua.

Ensimmäinen sukellus kesto 22min ja suurin syvyys 12.2, toinen sukellus kesto 21min ja suurin syvyys 12.8. Varusteina molemmilla sukelluksilla 12/200 pullot kyljillä.

N. kymmenen metrin syvyydessä oleva ns. yläputki

-

2.2.2014 Porvoon uimahalli

Osallistuin vaihteeksi seuratoimintaan pitämällä junnuille laitesukellus-hauskaa. Näissä ei ole mitään erityisiä opetustavoitteita tms. vaan ihan hauskanpitoa veden alla turvallisesti. Pari osallistujaa oli sen verran varmaotteisia vedessä, että päätimme opettaa heille muutamia taitoja, maskin tyhjennystä, tasapainon hakua ja liivin käyttöä. Hienosti sujui ja kaikilla oli hauskaa.

-

1.2.2014 Pulkkilanharju, venevaja, jääsukellus

Sukeltamisen suhteen on ollut pitkän aikaa huonoa tuuria, yritystä on ollut, mutta aina on ilmestynyt jotain esteitä. Keli ei nytkään suosinut, pakkasta ei ollut kuin viitisen astetta, mutta kova tuuli ja lumipyry koetteli koko eteläsuomea. Ajomatkalla näkyi useampikin kolari, joten varovasti piti körätellä, kun oli erittäin liukasta ja pöllyävä lumi esti näkemästä nenäänsä pitemmälle. Pääsin kuitenkin turvallisesti perille, jossa Minna olikin jo kairaamassa reikää vanhan avannon kohdalle. Pakkasta oli lähiaikoina ollut reippaasti, eli jäätä riitti. Kairailtiin reiät ja sahattiin palat irti. Nostelimme palaset aikaisempien kaveriksi avannon ympärille merkiksi muille, että jää on tässä heikompaa.

Lähdin itse ensimmäisenä veteen Minnan jäädessä naruttamaan. Avanto oli juuri sopivalla syvyydellä, pohjassa seisoessa vettä oli n. rintaan saakka. Sukeltamaan pääsi hyvin ja avannosta ylös kiipeäminen sujui leikiten. Talven ensimmäinen jääsukellus, joten alku oli säätämistä, pintanaru tuntui hankalalta ja muutenkin pientä rimpuilua, mutta kun rauhassa katteli hommat kondikseen, niin hyvinhän se alkoi sujumaan. Suunnistelin kohti yläputkea ja sain sen juuri näkyviin, kun Minna nyhti köydestä pysähtymismerkin, köysi loppu, no näin mä yhden jalan siitä putkesta. Sukeltelin rinnettä pitkin takaisin ja lähdin avannon kohdilta suoraan ulospäin, toiveena nähdä mateita syvemmällä, turha toivo, joten palailin takaisin. Pohjan madaltuessa tein turvapysähdyksen ja siirryin jään alapinnan läheisyyteen ottamaan kuvia ilmakuplista yms. Sitten vaan avannolle ja muutaman kuvat tukkitelineestä avannon vieressä ja ylös, että Minnakin pääsee veteen.

Maksimisyvyys 13,1 metriä, sukelluksen kesto 30minuuttia. Varusteina sidemount-tyyliin ripustetut 12/200 pullot.

Tavoitteena oli tehdä Minnan sukelluksen jälkeen vielä toinen pulahdus, mutta se jäi haaveeksi. Regujen sisälle oli jäänyt vettä, joka jäätyi ja aiheutti molempiin reguihin puhaltamisen, eli se siitä. Kamat autoon ja lumipyryssä kohti kotia.

Nousupaikan luona oleva tukkien vierittämiseen käytetty teline alhaaltapäin.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

01.10 | 10:04

hei, onko nuo pelkän työn hintoja ja jos on niin saako teiltä myös vetoketjuja vai tilaako asiakas itse

...
15.02 | 17:16

Lähtisin siitä että mahdollinen, mutta ei järkevä.. Tulee liian kalliiksi, eikä lopputuloksesta ole varmuutta.

...
15.02 | 14:19

Onko kuivapuvun koon suurentaminen mahdoton juttu?

...
07.12 | 22:01

Minulla sandiline melontapuku. Kaulamansetti haljennut, hoituuko?

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS